A-hoy! Merimies toivottaa toisen tervetulleeksi. Kerron tällä sivustolla minulle rakkaasta harrastuksesta, nimittäin purjehtimisesta. Purjehdin mieluiten Turun saaristossa, mutta myös valtameripurjehdus on lähellä sydäntäni. Purjehtiminen on vanha laji: onhan rannikkoseuduilla Suomessa purjehdittu aina, jo ennen moottoriveneiden keksimistä. Toki ajatus on siinä mielessä muuttunut, että ennen purjealuksen liikuttaminen oli kaupankäynnin edellytys, kun taas nykyään vaurastuneet kaupunkilaiset harrastavat huvipurjehdusta merellä ja järvillä.
Purjehdus osana Suomen kansallishistoriaa
Vapaa-aikaa alettiin viettää yhä enemmän pursiseurojen tiloissa ja omilla tai vuokraveneillä. Niin minäkin edistin kotikaupunkini pursiseurassa merimiestaitojani ja harjoittelin kilpapurjehdusta. Pursiseuroilla on ollut myös merkittävä rooli Suomen historiassa. Tiesitkö, että sinivalkoinen Suomen lippumme on syntynyt Pietarin Jokipursiseuran vuonna 1860 käyttämästä ristilipusta, kun taas senaatti ja muu valtiovalta ajoi samaan aikaan punaista lippua, jonka keskellä komeilisi Suomen jalopeura, Suomen kansallislipuksi?
Matkalle Suomen merille
Suomessa meripurjehdusta voi harrastaa Itämerellä ja Perämerellä. Sanotaan, että purjehtiminen Itämerellä on helpompaa kuin maamme sisävesillä, sillä tuuli puhaltaa pääsääntöisesti lounaasta, kun taas järvialueilla tuuli muuttaa suuntaansa jatkuvasti. Purjehtiminen on talvisin Suomessa mahdotonta ja myöhään syksyisinkin tuulet voivat olla vaarallisen voimakkaita ja saavuttaa huimat 25-30 m/s luvut. Kesäisin vastaavat luvut laskevat 4-9 m/s ja aurinkokin hellii purjehtijaa. Vaikka periaatteessa merellä ei ole sen kummempaa kuin sisävesillä, virhearvioinnit merellä ovat vaarallisempia kuin järvivesistöillä, joissa ranta on liki aina uimamatkan päässä.
Paras keino meripurjehduksen hallinnan opetteluun onkin tutustua mereen jonkun muun kyydissä ja vasta, kun purjehdustaidot on hiottu huippuunsa sisävesillä, siirtyä aavoille merille. Ensin kannattaa mennä sen mukaan, mikä tuntuu turvalliselta ja laajentaa sitten veneilyreviiriä taitojen kehittyessä. Muutoin meriveneilyn muistilista on varsin yksinkertainen. Ensin hankit merelle sopivan veneen, mieluiten yli 28 jalkaa pitkän. Varusta vene hyvin jo ennen merelle vientiä, sillä puuttuvia välineitä ei noin vain lähdetä hakemaan. Muista myös varata laituripaikka ajoissa ja ajattele jo kesälläkin talvitelakointia. Ota huomioon, että purjeveneen säilytyspaikan hintataso on korkeampi meren ääressä kuin sisävesillä.
Purjehdus harrastuksena
Mielestäni on valitettavaa, että purjehdus on suhteellisen harvinainen harrastus. Moni on ajatellut akvaarion ostoa useammin kuin purjeveneen hankintaa tai purjehdusharrastuksen aloittamista. Innokas pikkupurjehtijakin luopuu harrastuksesta usein viimeistään teini-iässä tai siinä vaiheessa, kun veneen kanssa pitäisi pärjätä omillaan. Toinen purjehdusta rajoittava tekijä on purjehtijan asuinpaikka. Sisä- ja Pohjois-Suomesta ei helposti lähdetä purjehdusretkelle, ellei lähellä ole siihen sopivaa vesistöä. Järvet käyvät helposti pieniksi ja joki taas ei purjehdukseen sovellu. Kolmas – joillekin jopa ensimmäinen – seikka on raha tai pikemminkin sen puute: laji ei ole köyhien huvia, vaan syö varoja kiitettävästi.
Suunta mitalipaikoille
Kilpapurjehduksessa erotellaan jyvät akanoista ja vaihtoehtoja on useita. Kyse voi olla parin tunnin ratapurjehduksista tai päiviä kestävistä avomerikilpailuista. Yksi mahdollisuus on osallistua jopa maailmanympäripurjehduksiin joko yksin omalla veneellä tai osana jo olemassa tiimiä miehistön jäsenenä. Jokaisessa kisassa on sääntönsä, mutta nyrkkisääntö on, että nopein ja tarkin purjehtija voittaa. Itse osallistun ensi vuonna Gotland Runt -kisaan, joka käydään Ruotsissa. Jos menestyn siinä hyvin, on seuraava askel Fastnet Race Isossa-Britanniassa. Viiden vuoden päästä olen kenties valmis jo maailmanympäripurjehdukseen!